Millaista on toimia isäntäperheenä ulkomaiselle nuorelle? Erittäin mielenkiintoista! Siitä kerron mielelläni.
Kyseessä on vapaaehtoistyö. Se on rikastuttava oppimiskokemus, puolin ja toisin. Se on kotikansainvälisyyttä: sinun ei itse tarvitse matkustaa, vaan maailma tulee luoksesi. Se on uusia ystäviä tuttavia, verkostoja. Makuja, reseptejä… Uusia oivalluksia.
Aloitetaan asian valottaminen vaikkapa tällä isäntäperheille suunnatulla kirjeelläni, joka oli omalla kohdallani lajissaan ensimmäinen. Vapaaehtoistyötä sekin. Koska pidän kirjoittamisesta, ilmoittauduin tietenkin tehtävään. Kolmannella isäntäperhekokemuksella asiasta jo jotain tietää. Joten:
Nonniin, syyskaudella 2024 meillä siis asui italialainen semester-oppilas. Semester tarkoittaa lukukautta, ja niinpä Irene Veronasta vietti meillä Joensuussa koko syyslukukauden. Semester-oppilaiden vaihto-ohjelma päättyy aina tammikuun alussa, joten vietimme yhdessä joulun, uuden vuoden ja loppiaisenkin. Yhteensä siitä muodostui noin viiden kuukauden jakso. Tuona aikana ehdimme tutustua toisiimme ja kulttuureihimme.
Minusta on hurjan hauskaa näyttää tulijalle maakuntaa. Kolin kansallismaisema tulee ensimmäisenä mieleen. Kuten ensimmäisen vaihto-oppilaan kanssa, tälläkin kertaa aloitimme maakuntamatkailun kuitenkin Kukkakuhhauksesta, koska se osui vaihtareitten Suomeen saapumisen kanssa yksiin ja siitä sai juhlavan, mieliinpainuvan alun. Eli Rääkkylässä käytiin, Karjalanruusu-nimisessä paikassa, jossa vuosittain järjestetään maanmainio kukkajuhla, Kukkakuhhaus. Elävää maaseutua parhaimmillaan. Kannattaa käydä, kauempaakin. En usko, että petyt!
Kolille nousimme sitten seuraavana viikonloppuna. Tuuli oli niin puuskissa niin voimakas, että puhelimestansa sai pitää kunnolla kiinni. Kansallismaiseman katseluun en kyllästy koskaan. On se vaan niin voimauttavaa… Sanon tähän vielä: top tykkänään seis tuulivoimahankkeille kansallismaisemassa!
Eräs hienoimmista hetkistä syksyllä 2024 oli epäilemättä se, kun revontulet pelmahtivat Joensuun taivaalle. Niiden vuoksi Irene oli jopa pyytänyt herättämään hänet vaikka kesken unien. Tällä kertaa hän ei kuitenkaan ollut vielä ehättänyt nukahtaa. Sinä iltana vietimme pihalla tovin jos toisenkin tätä ilmiötä ihaillessa. Mikä helpotus, että saatiin tämä taivaallinen show!
Mitä muuten opetamme tulijalle ensimmäisten asioitten joukossa? Kyllä se on tämä muotisana ”nonnih”! Kerromme, että siinäpä on sanonta, jota voi huoleti käyttää, sehän sopii lähes kaikkeen. Se ei ole sen paremmin kyllä kuin eikään, mutta voit sillä osoittaa, että olet kuullut. Vaihtareitten suomen kielen oppimisen motivaatiohan vaihtelee huomattavasti – jotkut ovat kuulemamme mukaan erittäin kunnianhimoisia kun taas toiset ovat haluttomia. Tämmöisellä pikku nonnih-hassutuksella yritän vähän madaltaa puhumisen kynnystä ja tuoda iloa heille.
Tarvitseeko todetakaan, rakastan itse erityisen paljon kieliä. Koulussa luin aikanaan mm. C-saksan ja D-ranskan. Kirjoitin molemmat, vaikka ne piti tehdä samana päivänä. No problem, ennätin kyllä, ja lopussa kiitos seisoi.
Kielitaidosta on paljon iloa ja hyötyä elämässä.
Nyt olen huomannut, miten mainiosti suomalaiset yleensä ottaen puhuvat englantia. Huomaan sen, koska on vertailupohjaa juurikin tämän isäntäperhetoiminnan ja tietenkin myös matkailun kautta. Joten, kenenkään ei tarvitse aristella, moni osaa itse asiassa tosi tosi hyvin! Samaa ne vaihtaritkin sanoo, joten puhumaan vaan.
Entä mitä miten tulija integroidaan osaksi omaa perhettä? Siihen auttaa esimerkiksi aluksi sovittavat käytännöt, pelisäännöt, ns. Arjen avaimet, joka saadaan avuksi vaihdon järjestäjältä. Ne kannattaa käydä yhdessä läpi. Eihän ole tarkoitus, että isäntäperhe olisi kuin ohjelmatoimisto tai hotellimajoituksen tarjoaja, vaan että vaihtari asuu perheessä samoine oikeuksine ja velvollisuuksineen kuin muutkin perheenjäsenet. Kotitöitä jaetaan, jne. Ja sitten jos jokin asia askarruttaa, saati tökkii, se vaan kerta kaikkiaan pitää uskaltaa ottaa puheeksi. Voi kysyä, miksi teet noin ja eikös me sovittu että…
Nyt kerron vielä mitä teimme yhdessä syyslomalla. Kävimme Eduskunnassa ja Tallinnassa. Kyllä! Olin kesällä alustavasti kysynyt alueemme kansanedustaja Hanna Räsäselta, voisimmeko vierailla suomalaisen demokratian ytimessä. Kyllä. Otin yhteyttä Hannan avustajaan Mikko Männikköön, ja niin oli kohta vierailu sovittu. Mikko Männikkö kierrätti meitä talossa. Saimme tavata myös itse kansanedustajan ja kuulla ajankohtaiset kuulumiset. Satuimme myös näkemään, kun media haastatteli opetusministeriä. Tietenkin halusin myös tilata Hannan uutiskirjeen sähköpostiini. Sinäkin voit, ilmoita vaan Mikolle: mikko.mannikko@eduskunta.fi ja saat tietoa.
Eduskunnan kahvilan katto oli mielestäni todella kaunis, sellainen vihreä. Tuolla kahvilassa olinkin jo pitkään halunnut käydä. Toiveita voi joskus toteutua – ehkä ne ovat vain muutaman sähköpostiviestin päässä? Ja kun tilaisuus kerran oli, vein samalla kansanedustajalle listan, jonka vapaaehtoista asepalvelusta juuri tuolloin suorittanut upseerikokelaamme Roosa, 20 vuotta, oli lomilla käydessään laatinut. Iloksemme asia myös eteni, kiitos tarmokkaan edustajamme Hanna Räsäsen. Onni on ahkera kansanedustaja!
Mitä listalla muuten oli? No näitä tavanomaisia: lisää sopivia eli palvelusturvallisia vaatteita (myös hoikkiksille), lisää resursseja varuskuntasairaaloihin ja lisää RUOKAA. Myös ruokavaliot kuten gluteeniton tai sianlihaton pitää huomioida. Keskustelimme myös hyvin pienikokoisen hunnun, sellaisen pikemminkin uimalakkityyppisen päähineen sallimisesta musliminaisille asepalveluksessa. Muistan nähneeni sellaisia esim. karatekisoissa. Minusta maanpuolustus kuuluu kaikille. Mitä sinä ajattelet?
Seuraavana päivänä matkustimme 10.30 lähtevällä Viking XPRS:llä tutustumaan Tallinnaan. Sää suosi ja saimme kauniita lomakuvia. Olipa laivalla sattumalta toinenkin AFS- vaihtari. Mikä mainio yhteensattuma! Sillä: epäilemättä vaihto-oppilaat tarvitsevat myös vertaistukea. Sitä, että saa jutella jonkun samassa tilanteessa olevan ihmisen kanssa. Ja yritämmehän suhtautua ymmärtävästi näihin nuoriin, jotka ovat kaukana kotimaastaan ja omista läheisistään?
Vaihto-oppilaana olemisen sanotaan käyvän ihan työstä.
#afsisäntäperhe #isäntäperhe #isäntäperheelämää #vaihtaritulitaloon #vaihtooppilaskotona
#afshostfamily #hostfamily #hostfamilylife
AFS
Helena Miikkulainen 